Välillä itkettää ja välillä naurattaa. Joskus toisten typeryys, joskus oma idioottimaisuus... Yleensä koirat ;)

Tuossa pari päivää sitten oli Rexillä huono päivä. Se oli koko aamun kärttyisen oloinen, ohikulkijoille piti rähistä ja jos Risse tai Ortsu edes vilkasi sen suuntaan, niin tuli murinaa. Mulle se ei oo ikinä ärissy/murissu tms. Kun menin rapsuttamaan sitä ja sen jälkeen olin menossa keittiöön, niin totesin, että herra ei tahtonu päästä ylös. Annoin sille puolikkaan Rimadylin. Oli loppupäivän kuin ihan eri koira! Todella hyväntuulinen eikä pahemmin rähissyt (paitsi tietty liian läheltä ohi meneville muille koirille). Joten Rexistä aika hyvin huomaa, jos sen takapää kipuilee.
Muuten tuo äijä on melko pentumainen. Viimeisin ikäarvio oli alle 6 vuotias, joten en ihmettele. Ei varmaan oo juurikaan pentuikää nähnyt. Ulos lähteminen on niin maan mukavaa, että pitää hypähdellä ympärillä ja vispata häntää. Rexus tosin ei hypi vasten, vaan nousee puoliksi takajaloille ja sitten tiputtautuu kaikille neljälle. Tekee tuota useamman kerran silmät loistaen :) Ihana poika :)
Kotiintulo on kans aivan ihanaa. Jos oon ollu pois edes viis minuuttia, niin sisään tullessa on vastassa kolme karvakuonoa. Ja kun tuun sisään, niin Rex hypähtelee innoissaan ympärillä häntä vispaten ja silmät loistaen. Ihana :) Vaikka välillä menee hermo kaikkiin ja kaikkeen, niin loppujen lopuksi tuo on aivan ihanuus :)

Rissekin on hyvin Rissemäinen. Se on jopa laihtunut hitusen. Hienoa hienoa :) Pallero se on silti edelleen. Mutta se on ihana pikku pallero :)

Ortsukin on hyvin... noh... Ortsumainen. Mamman pikkuinen. Karvapallero :)

Pitäis mennä nukkumaan, kun huomenna on aikainen nousu. Mut olipahan pakko jotain päivittää tänne.